KHw Bogota
KTK-II KRJ-II

   



VH16-218-0017
KHw Bogota "Bogota"
syntynyt 10.03.2016, Suomi
arabialainen puoliverinen (50%), ori
160cm, ruunikonkimo (AA/Ee/Gg)

om. Sonja.P (VRL-06588) Alterego Merinda Pelkkinen
kasv. Kultahuisku

painotuksena kouluratsastus
Intermediate I, 80cm





KTK-II palkittu marraskuun tlaisuudessa 2016
( 19 + 17 + 18 + 17 = 71p. )

KRJ-II palkittu elokuun tilaisuudessa 2018
(9 + 40 + 20,25 + 20 + 9,5 = 98,75 p.)



täyttänyt 8 vuotta 13.10.2016

Ori on hyvin koulutettu ja omaa lempeän ja ihmisrakkaan luonteen, vaikka siltä löytyykin myös orille tyypillistä temperamenttia. Ei siis ole täysin kokemattomien käsiteltävissä satunnaisten oikkujensa ja herkkiskohtauksiensa takia. Ori on kilpaillut intermediate I tasolle asti ja onkin herkkä ja kuuliainen ratsu. Kuumuu helposti, mutta oikeat napit löydettyään orista kuoriutuu kauniisti ja elegantisti liikkuva liitokavio. Estepuolta Bogotalla ei juurikaan olle treenattu, mutta muutamia 80cm ratoja se on kotosalla suorittanut.





Sukutaulu

i. Baltazar O' Polo
holst ori rn VH14-044-0346

ii. Brighgaze KTK-II KRJ-I
holst ori rnkm VH13-044-0082

iii. Baringr
iie. Tobiana
ie. New Hampshire
holst tamma trn VH04-044-4821

iei. New Jerse
iee. Gosh Maraca II
e. Elgwir Tasmin ox
sea.ox tamma rnkm VH11-003-0108

ei. Tahir al Sayyid ox +
sea.ox ori rn VH05-003-1769

eii. Tamid al Sayyid ox
eie. Shakira Bint Ruya ox
ee. El Subira ox + KTK-III
sea.ox tamma mkm VH03-003-0798

eei. Halim Al Kadir ox
eee. Kohlan ox

Isälinja: Baltazar O' Polo - Brighgaze // Emälinja: Elgwir Tasmin - El Subira

Sukua 2 polven verran.



Jälkeläiset


o. KHw BooGhost
arabialainen puoliverinen
synt. 05.01.2017
e. Dancir Hexen

t. Cozmina KHw
arabialainen puoliverinen
synt. 12.01.2017
e. Czaarina al Najya

t. Theresa KHw
suomalainen puoliverinen
synt. 23.12.2017
e. Thelma F




Kilpailut

Porrastetut

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00 p.
Nopeus ja kestävyys: 0.00 p.
Kuuliaisuus ja luonne: 2225.28 p.
Tahti ja irtonaisuus: 2446.83 p.
Tarkkuus ja ketteryys: 0.00 p.

Hevonen on kilpaillut porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa maksimitasolleen intermediate I saakka

KRJ: 4672.11 p. - vaikeustasolla 9



Kouluratsastus - KRJ 37

02.06.2016 - Metsovaara - KRJ - Intermediate I - 1/14
03.06.2016 - Metsovaara - KRJ - Intermediate I - 1/14
05.06.2016 - Metsovaara - KRJ - Intermediate I - 1/14
05.06.2016 - Metsovaara - KRJ - Intermediate I - 3/14
06.06.2016 - Metsovaara - KRJ - Intermediate I - 3/14
10.06.2016 - Metsovaara - KRJ - Intermediate I - 1/14
11.06.2016 - Zurück - KRJ - Vaativa A - 1/30
13.06.2016 - Zurück - KRJ - Vaativa A - 2/30
19.06.2016 - Zurück - KRJ - Vaativa A - 4/30
20.06.2016 - Teufel Warmbloods - KRJ - Intermediate I - 2/25
22.06.2016 - Erkinheimo - KRJ - Vaativa A - 1/20
22.06.2016 - Zurück - KRJ - Vaativa A - 4/20
23.06.2016 - Zurück - KRJ - Vaativa A - 4/20
23.06.2016 - Zurück - KRJ - Vaativa A - 5/30
24.06.2016 - Teufel Warmbloods - KRJ - Intermediate I - 2/25
24.06.2016 - Mandelbacke - KRJ - Prix St Georges - 1/7
25.06.2016 - Zurück - KRJ - Vaativa A - 3/20
26.06.2016 - Teufel Warmbloods - KRJ - Intermediate I - 3/25
29.06.2016 - Zurück - KRJ - Vaativa A - 4/20
29.06.2016 - Erkinheimo - KRJ - Vaativa A - 1/20

29.06.2016 - Erkinheimo - KRJ - Vaativa A - 4/20
29.06.2016 - Erkinheimo - KRJ - Vaativa A - 4/20
30.06.2016 - Erkinheimo - KRJ - Vaativa A - 2/20
30.06.2016 - Erkinheimo - KRJ - Vaativa A - 3/20
03.07.2016 - Zurück - KRJ - Vaativa A - 4/30
06.07.2016 - Zurück - KRJ - Vaativa A - 4/30
07.07.2016 - Zurück - KRJ - Vaativa A - 4/30
08.07.2016 - Zurück - KRJ - Vaativa A - 4/30
16.08.2016 - Silver Moon - KRJ - Intermediate I - 2/9
17.08.2016 - Silverlycka - KRJ - Intermediate I - 3/19
19.08.2016 - Silverlycka - KRJ - Intermediate I - 2/19
19.08.2016 - Silverlycka - KRJ - Intermediate I - 2/19
21.08.2016 - Wayward - KRJ - Intermediate I - 3/21
23.08.2016 - Wayward - KRJ - Intermediate I - 2/21
29.08.2016 - Wayward - KRJ - Intermediate I - 2/21
25.08.2016 - Metsovaara - KRJ - Vaativa A - 3/40
27.08.2016 - Metsovaara - KRJ - Vaativa A - 4/40





Päiväkirja

Historiikki

Merindan äiti (Sonja Pelkkinen) antoi tyttärensä lempihevosen muuttaa pois kotitilalta tyttären lähtiessä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Bogotaksi kutsuttu kimo arabialainen puoliverinen sai oikeastaan alkunsa Merindan toiveesta - hän oli 10 vuotiaana selaillut orikatalogia ja iskenyt silmänsä ruunikkoon holstein oriin ollen täysin vakuuttunut siitä, että siitä ja heidän kimosta arabitammastaan Eltasta syntyisi kaunis varsa. Sonjan mielestä ajatus ei kuulostanut hullummalta ja niin syntyi puoliverinen, joka yllätti ulkomuodollaan Sonjan, mutta joka oli juuri sitä, mitä Merinda oli kuvitellutkin. Piakkoin 13 vuotiaaksi kääntyvä ori alkaa lopetella aktiivisinta kisaratsun uraansa ja tyytyy hieman harvempaan kilpailutahtiin Merindan hoivassa siirtyen samalla osittain jalostuskäyttöön.

10.08.2016 Kouluvalmennus, ratsastajana Ludvig, kertoja Sonja Pelkkinen, kirjoittanut Sonja.P
Tämän päivän valmennusvuorossa olivat kimo kasvattioriini Bogota ja tämän ratsastaja Ludvig. Mies keventeli parhaillaan alkuraveja ja seurailin tämän työskentelyä oriin kanssa. Ludvigin istunta oli aina ollut kauniin eleetön ja treeneissäkin hän sai miltei hevosen kuin hevosen liikkumaan kauniisti, käyttämättä juurikaan suuria apuja, monella oli häneltä paljon opittavaa ja olin harkinnut antavani miehelle oman valmennusryhmän nuorista tulokkaistani.

Pyysin Ludvigia ratsastamaan sulkutaivutusta pitkillä sivuilla ja tekemään molempiin päihin pääty-ympyrät. Sulkutaivutuksella oria oli tarkoitus saada kantamaan itseään paremmin ja astumaan paremmin rungon alle, pääty-ympyröillä haettiin taas enemmän eteenpäinpyrkimystä. Sulkutaivutuksessa hevosen oli tarkoitus liikkua neljällä uralla, etuosa uraa seuraten, takaosa vähän sen sisäpuolella taivutuksen ollessa liikkeen suuntaan. Pyysin Ludvigia tukemaan Bogotaa vielä vähän paremmin ulkoa, ulko-ohjalla säädeltiin taivutuksen astetta ja oli tärkeää huomata myös, ettei hevonen saisi taipua liikaa kaulasta, jolloin lapa pääsee herkästi pullahtamaan.

Tehtävä tuntui sujuvan hyvin käynnissä, Bogota kuunteli ratsastajansa apuja ja se liikkui kerta kerralta keveämmin ja pienemmin avuin. Pyysin Ludvigia toistamaan saman vielä ravissa ja lopulta laukassa, kun hevonen näytti toimivan mallikkaasti. Taivutustreenin päätteeksi pyysin Ludvigia ottamaan vielä muutamat laukanvaihtopätkät jokatoisella askeleella. Tämä sujui heti kättelyssä oikein mallikkaasti ja sitä olinkin tehtävällä hakenut. Bogota oli ollut viimeaikoina hievenen laiska vaihtamaan laukkaa, mutta nyt se teki hyviä vaihtoja, niissä oli voimaa ja lennokkuuta. Ollessani tyytyväinen kaksikon suoritukseen päästin Ludviging suorittamaan loppuverryttelyä ja jäähdyttelyä oriin kanssa.

20.11.2016 Päiväkirjamerkintä: Bogota muuttaa Susikallioon, kertoja Merinda Pelkkinen, kirjoittanut Sonja.P
Tänään se tapahtuisi, Bogota muuttaisi kotitilalta uudelle tallille. Ori oli vain kuukautta aiemmin palautunut kotiin kilpakauden päätyttyä Euroopassa. Keväästä syksyyn se oli reissannut Eurooppaa etelässä, idässä ja lännessä, lepäillen ja treenaten aina välillä Saksassa, josta sen matka jatkui vielä Tanskan ja Ruotsin kautta takaisin kotoisaan Suomeen. Tämä jäi orin viimeiseksi kisakaudeksi, Suomessa sitä oli odottanut vielä muutama kotimaan startti, mutta siihen saivat jäädä isot areenat. Nyt sen olisi tyytyminen pykälää pienempiin kisoihin ja minun kultamussukkani viran hoitamiseen, saihan se vielä satunnaisesti kaunista naisseuraakin, eihän komeaa oria voinut vielä ruunatakaan.

Auton hidastuva vauhti havahdutti minut ajatuksistani, olin ummistanut silmäni vain hetkeksi vesisateen rummuttaessa omaa rytmiään auton tuulilasiin. Tällaiseksiko Suomen talvi oli muuttumassa? Pelkkää vesisadetta ja ankeaa pimeyttä, huokaisin tuskin edes kuuluvasti... Rami kuitenkin kuuli ja vilkuili minua arvioiden, kuten tavallista. Oma kengittäjämme, minun pitkäaikainen ystäväni oli lupautunut kuskaamaan minut ja Bogotan tavaroinemme Susikalliolle. Rami oli hyvä tyyppi ja yleensä hänen seuransa piristi lähes tilanteessa kuin tilanteessa, mutta tänään edes hänen lyömätön huumorintajunsa ei saanut naurua aikaiseksi ja mies oli jo kertaalleen antanut periksi päätyen ajamaan vaitonainen nuori matkaseuranaan.

"Älähän nyt, kyllä tää tästä. Siitä mihin yksi luku loppuu, alkaa aina toinen", nuorukainen yritti vielä kerran saada keskustelua aikaan.
"Ei se paljon auta. On aina surullista, kun hyvä hevonen lopettaa kilpauransa. Tällä kertaa se on vielä kirjaimellisesti mun hevoseni, vaikken sillä kilpaillutkaan." Jouduin nieleskelemään silmiin puskevia kyyneleitä, tämän piti olla iloinen päivä, mutta haikeus vain tuntui saavan alakulon vellomaan tunteista vahvimpana, eivätkä yhä tiivistyvä tumma pilvimassa ja voimistuva sade ainakaan helpottaneet asiaa.
"Jokainen hevonen jättää isot areenat joskus. Mieti millaisen hevosen saat allesi ja missä kunnossa. Muutama vuosi sitten vielä marisit, kuinka harvoin pääsit ratsastamaan Bogotalla, kun sen treeniohjelma oli niin tiukka. Nytpähän saat sen kokonaan itsellesi"
Mulkaisin Ramin suuntaan. Välillä siinä ärsytti, kuinka se tuntui olevan kuin aikuisuuden perikuva, vaikkei todellisuudessa ollut minua kuin vajaa kolme vuotta vanhempi. Asiaa oli turha kommentoida, sillä se ei koskaan päättynyt muuhun kuin omaan tappiooni. Olihan mies toisaalta oikeassa, ei mulla ollut syytä harmitella kilpauran loppumista, Bogota oli säästynyt vammoilta ja menestyi hyvin. Ties kuinka monta palkintona saatua fleece-loimea oli nytkin trailerissa mukana, vaikka osaa ei ollut enää edes olemassa, ekä mukaan lähtenyt kovin paljon ylimääräistä.

"Yritä edes piristyä, en halua että viimeinen asia, jota susta näen pitkään aikaa on hapan naama. Paljon mieluummin muistelisin piristävää hymyä" Rami vilkaisi suuntaani virnistäen. Olisin halunnut vain pyyhiä ilmeen nuorukaisen kasvoilta, mutta en itsekään halunnut enää palata saman asian äärelle, joten yritin ohjata puheenaihetta muualle. Ramin kasvoille levisi entistäkin leveämpi virne, hän oli kai viimein saanut haluamansa ja omakin mieleni tuntui jo vähän keveämmältä negaatiossa vellomisen jälkeen.

---------------------

Susikalliota kohden sade laantui lähinnä tihkuksi. Tallipihalle kaartaessamme saimme huomata alueelle muodostuneen muutamia vesilammikkoja ja tunnit vaikuttivat olevan yhä käynnissä. Se ei onneksi haitannut, sillä ensimmäisen alkeiskurssin tuntini jälkeen Pera oli passitettu esittelemään minulle vielä yksityisten käytössä olevat tilat ja oli samalla kertonut, mikä karsina tulisi olemaan Bogotan ja mihin saisin järjestellä tavarani.

Purin ensimmäisenä kimon orini trailerista ja annoin sen seistä hetken paikoillaan kuunnellen ja haistellen ilmaa. Taputin tyytyväisenä pörhistelevän hevosen kaulaa, joka kääntyi uteliaana katsomaan pihaan ajavaa autoa. Autosta nousevien ihmisten kasvoilta huokui uteliaisuuden ja llopulta myös pettymyksen merkkejä taluttaessaani Bogotan yksityistalliin. Päästin sen vapaaksi karsinaan, jota se tutki uteliaana ja tyytyi sitten katselemaan ulos ikkunasta samalla tarkkaavaisesti kuunnellen ja haistellen.

Kävelin takaisin autolle, jossa Rami jo penkoi ulos ensimmäisiä loimikasoja sisälle vietäväksi, itse nappasin matkaani satulan ja nipun suitsia ennen kuin lähdin näyttämään tietä meille varatuille säilytystiloille. Perakin näytti olevan vielä töissä, hän mittaili uteliaan näköisenä uutta tulokasta. "Tämäkö on nyt viimein se sun kouluponisi?" nuorukainen kysyi huomatessaan meidän palanneen sisälle. "Joo, Bogota kotiutui kuukausi sitten viimeiseltä Euroopan kiertueeltaan ja teki viimeisen starttinsa isoilla areenoilla pari viikkoa sitten. Saatiin se nyt viimein siirrettyä", totesin Peralle, joka nyökkäsi jääden vielä tutkailemaan jo uteliaasti katsomoaan tiirailevaa oria.

Katsahdin Ramiin, joka selvästi tuijotti toista nuorukaista hyvin merkitsevästi kulmaansa kohottaen. Vilkaisin Ramiin ja viesti näytti menevän perille. Ei hänen tarvinnut olla kateellinen ja ottaa jokaista paikalle osunutta kundia uhkana joko itselleen tai minulle. Rami oli ollut hyvä ystäväni jo viiden vuoden ajan, samaten veljeni ystävä ja siksi kai kokikin tarvetta suojella minua kaikilta ja kaikelta, tai ainakin luulen niin. Töytäisin Ramin uudelleen liikkelle, tavaraa riitti vielä kannettavaksi ja järjesteltäväksi, enkä halunnut Ramin ajavan kotiin kovin myöhään yöllä.

---------------------

Kaikki oli viimeinkin saatu oikeille paikoilleen. Harjasin Bogotaa vielä hetken, vaihdoin sille loimen sateessa kastuneen tilalle ja annoin pienen makupalan. Ori hamusi kättäni ja taskujani lisänamujen toivossa, mutta lopetti viimein pettyneen näköisenä. Naurahdin ja taputin orin kaulaa ennen kuin siivosin harjapakin ja loimen paikoilleen. Huomenna taluttelisin oria vähän ympäriinsä ja se saisi tutustua rauhassa paikkoihin. Rami oli luvannut heittää minut vielä opiskelijakämpälleni ennen kuin lähtisi ajamaan takaisin kotiin, vilkaisin siis vielä oria ennen Ramin autolle suuntaamista. Tästä se lähti, uusi alku... Nielaisin, nyt paikalla ei enää olisikaan kaikkia niitä ihmisiä, joiden kanssa oli tottunut tekemään töitä. Ei tätä silti voinut pitää huononakaan asiana.

24.12.2016 Päiväkirjamerkintä: Yhteinen joulumaasto, kertoja Sonja Pelkkinen, kirjoittanut Sonja.P
Kultahuiskussa päätettiin tänäkin vuonna toteuttaa perinteinen joulumaasto, oikeastaan muutamassakin eri erässä, jotta mahdollisimman moni työntekijä pääsisi mukaan - unohtamatta tallin ahertajia, joita ei niin usein näe hevosen selässä. Ensimmäisessä porukassa olin itse mukana Jojolla. Ori oli kaikkea muuta kuin tehty vetohevoseksi ja sen takia halusinkin sen aikuisten ryhmään, jossa jokainen tiesi, minne oltiin menossa, eikä järjestykselläkään ollut niin väliä. Myös Merinda oli tullut Bogotan kanssa kotiin viettämään joululomaa. Kimo ori tuntui hieman ihmettelemän suurta laumaa, jonka kanssa lähdettiin koluamaan tutuksi käyneitä metsäpolkuja, mutta vaikutti kuitenkin energiseltä.

Aurinko paistoi ja taivas oli kirkkaan sininen. Hevosten hengitys höyrysi niiden kävellessä muodostelmassa, joka oli täysin jotain muuta kuin järjestelmällinen. Matkaan olivat lähteneet myös varsinkin oritallista huoltapitävät tallityöntekijäni Lyydia ja Gina. Naiset vaikuttivat vitsailevan Merindan ja luottokengittäjämme Ramin kanssa. Kengittäjänuorukainen oli halunnut ratsukseen Dinin, joka oli myös joukon ainoa arabi.

Päästessämme ensimmäiselle vauhdikkaammalle pätkälle Lyydian ja Ginan ratsut Omikron ja Nightie olivat jo pitkään näyttäneet siltä, kuin olisivat mieluummin laukkailleet lumisilla pelloilla aikaa sitten, mutta olivat joutuneet tyytymään leppoisaan kävelyyn ja ravailuun jonon hännillä. Guseppen ratsastama Jerri sen sijaan näytti olevan enemmän kuin mielissään joukkopaosta metsänsuojiin ja seurasi Jojon kannoilla ryhdikkäänä ja korvat hörössä. Minulta meni puolet ohi siitä, mitä Guiseppe jutusteli Renzolle, toiselle italialaismiehelle, jonka olin onnistunut talliini haalimaan ja joka nyt ratsasti Okkella, nuorella estehevosen alulla, jonka maastovarmuudesta en vieläkään ollut niin varma. Mies oli kuitenkin väen väkisin halunnut mustan holstein orin retkelle ja nyt saatoin vain toivoa, etä ori käyttäytyisi tai mies saisi sen pidettyä ojennuksessa. Loppujen lopuksi koko retki suju kaikkien onneksi hyvin ja koko poppoo pääsi takaisin tallille ilman välikohtauksia.




Web design © Rainy-Monday.net
virtuaalitalli - a sim-game stable
virtuaalihevonen - a sim-game horse