KHw Mistletoe


     



VH17-031-0154
KHw Mistletoe "Telote"
syntynyt 17.02.2017, Suomi
suomalainen puoliverinen, tamma
168cm, ruunivoikko

om. Sonja.P (VRL-06588)
kasv. Kultahuisku

painotuksena esteratsastus
helppo A, 150cm





ERJ-I palkittu helmikuun tilaisuudessa 2019
(6,5 + 40 + 23 + 20 + 15 = 104,5p.)



täyttänyt 8 vuotta 17.08.2017

Telote on luonteeltaan varsin haastava ja oman arvonsa tunteva tamma. Jos tämän ruunivoikon kanssa kemiat eivät kohtaa, saattaa sitä kutsua tallimme ratsuttajan Guiseppen tapaan oikeaksi pirulaiseksi jostain manalan syvimmistä koloista. Toden totta tamma osaa olla hankala sille päälle sattuessaan. Mikäli tamman onnistuu voittamaan puolelleen tai sen kanssa vain sattuu kolahtamaan, on se hellyyttävä ja jopa vähän omistushaluinen ilmestys.

Varsin kapasiteetikas tamma hyppää hyvällä tekniikalla ja sen hyppyjä on kehuttu pehmeiksi niin ratsastajien kuin silminnäkijöidenkin suunnalta. Rohkeaksikin kutsuttu tamma on luotettava hyppääjä, eikä vähästä säpsähdä, se kääntyy pennin päälle ja hyppää miltei paikasta kuin paikasta. Kisa-areenoilla, suuren yleisön edessä tamma tuntuu vain syttyvän liekkiinsä ja pyrkivän aina vain parempiin suorituksiin. Herkästi kuumuva ja suustaan äärettömän tarkka tamma vaatii selkäänsä kokeneen ratsastajan, joka pystyy mukautumaan myös tamman yllättäviin kiukunpuuskiin.





Sukutaulu

i. ML Dothraki ERJ-I EV-I
fwb ori rnvkko VH14-031-0784

ii. PP MVA ML Woodoo ERJ-I YLA2
fwb ori crem VH12-031-0240

iii. Orbit Mocha ERJ-I KERJ-I
iie. PP MVA Ceinak Zhydar KTK-II ERJ-I YLA1
ie. Nymphetamine PB
fwb tamma m

iei. VIR MVA Ch Targaryen KTK-II ERJ-I YLA1
iee. Nymeria ERJ-I
e. Misstelot Spider
brdbg tamma mkm VH16-066-0103

ei. Maukacuda Spider KTK-II
brdbg ori km VH15-066-0149

eii. Frohmut Maik
eie. Meydiaya
ee. Goldhand Spider
brdbg tamma m VH15-066-0148

eei. Gold Pfote
eee. Jacqueline Klein

Isälinja: ML Dothraki - ML Woodoo - Orbit Mocha
Emälinja: Misstelot Spider - Goldhand Spider - Jacqueline Klein

Sukua 3 polven verran


Jälkeläiset


t. Shakkimatin Missi Nepponen
suomalainen ratsuponi
synt. 25.12.2018
i. Nepotismi pKH






Kilpailut

Kilpaillut maksimitasolleen porrastetuilla esteillä, vt. 10



Päiväkirja

17.02.2017, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Sonja.P
"Sonja! Sonja! Tule äkkiä!" heräsin Rikhardin huutoon, kun mieheni rymisteli pitkin kartanon käytäviä nimeäni huutaen. Mitä nyt? Eikö Rikhardin pitänyt olla aamutallissa tänään? Unenpöpperöiset aivoni eivät oikein päässeet tilanteen tasalle, kun mieheni hätyytteli minua pystyyn ja talliin. Oikeastaan vasta revittyäni yöhousut jalasta ja vetäessäni ulkohousuja jalkaan se iski, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Miteli! Sen laskettu aika oli tänään! Puin loput vaatteet päälleni varmasti ennätysajassa ja revin jalkaani ensimmäiset käsiini osuvat kengät eteisestä. kiiruhdin pihan poikki puolijuoksua ja vedin tammatallin oven auki vähän turhan vauhdikkaasti. Oven äänekäs pamahdus sai kaikki keskeyttämään aamutoimensa ja katsomaan talliin pöllähtänyttä naista juuri sellainen ilme kasvoillaan, ettei paljon tarvinnut ajatuksia arvailla. Oliko nainen viimein seonnut täysin?

Viimein oikean karsinan kohdalle päästyäni en ollut uskoa sitä todeksi. Siinä se nyt makasi, tai oikeastaan kovasti se pyrki jaloilleen. Keskellä Mistelin karsinaa liikahteli hontelo, mutta silti älyttömän kaunis ja syötävän suloinen tammavarsa. Kaikkein ihanintahan tässä oli ollut se, että tämä varsa oli ruunivoikko! Ehken olisi sanonut mitään näin pinnallista, jos tiineydssä tai synnytyksessä olisi ollut komplikaatioita, mutta kaikki oli sujunut niin uskomattoman helposti ja kivuttomasti, etten voinut mitään sille, kuinka ajatus pyrki pintaan jostain syvältä alitajunnasta. En sitä kuitenkaan ääneen sanonut, vaan se sai jäädä tämän "seonneen hevostilallisen" oman pään sisäiseksi maailmaksi. Tämä oli Mistelin ensimmäinen varsa ja olin tarkoin valinnut sille oria. Lopulta olin päätynyt sopuisan ulkomuodon omaavaan Rokiin, jolla oli lempeä ilme, sillä sopivalla pilkkeellä ja peitinkarva kuin satuhevosella, tuloksiakin sillä oli ja kapasiteettia. Ei siis ollut mikään ihme, että astutus sovittiin ja pian tamma todettiinkin kantavaksi, samalla mieleni sopukoissa alkoi kyteä ajatus pienestä suloisesta satuvarsasta, joka kantaisi isänsä väritystä, nyt se oli toteutunut... kunhan kimogeeni ei vain pääsisi yllättämään.

"Olet ihan mahdoton!" kuulin Rikhardin sanovan miehen päästyä viimein karsinan ovelle ja nähdessään minut jo rapsuttelemassa ja pusuttelemassa varsaa, joka oli vain juuri ja juuri ehtinyt jaloilleen. Misteli katsoi minuun närkästyneenä korskahtaen ja lopulta vetäydyin ulos karsinasta antaen kaksikolle oman rauhansa. "Mutta kulta. Se on ruunivoikko!" marisin paljon tietävästi, en ollut koskaan kyennyt hillitsemään itseäni varsojen kanssa. En varsinkaan, kun ne olivat omia. "Tiedetään, tiedetään", Rikhard tokaisi kätensä ympärilleni kietoen. "Mikäs sille annetaan nimeksi?" mies kysyi ja käännyin katsomaan tummiin silmiin mietteliäs ilme kasvoillani. "Hmm... Emänsä mukaan se pitäisi ainakin nimetä", mietiskelin ääneen ja katselin uutta varsaani, joka rämpi määrätietoisesti kohti emänsä nisiä. "Miten olisi Mistletoe", Rikhard kysyi. Huuliltani karkasi mietteliäs hymähdys kun tapailin nimeä mielessäni. "Mistletoe... Mikä jottei", lopulta myönsin ja katsahdin kermaan varsaan. "Sinusta tulee kuule Mistletoe", höpisin. Rihkard pyöritteli päätään, päästi minut halauksestaan ja jätti niille sijoilleen suunnatessaan itse takaisin aamupuhteiden pariin.


09.01.2019, päiväkirja, kirjoittanut Sonja.P
Siitä oli jo pari vuotta aikaa. Lama oli koetellut hevostilaa ja tilanne oli kiteytynyt siihen, että jostain oli pakko luopua. Kasvatteja lähti iso laumallinen Alegreen, osa meille syntymästään asuneita, osa muualta meille palautettuja. Olimme eläneet siinä toivossa, että nämä kyvykkäät, suloiset ja koko tallin väelle rakkaaksi muodostuneet hevoset löytäisivät uuden kodin itselleen lamastakin huolimatta. Monet olivatkin lähteneet ympäri maailmaa ja löytäneet perheensä eri käyttötarkoituksineen, mutta kaikkien kohdalla niin ei kuitenkaan ollut käynyt. Mistletoe oli yksi näistä onnettomista tapauksista, jotka roikkuivat yhä myyntitallin listoilla.

Olin jopa vähän yllättynyt, miksi Mistletoe ei ollut mennyt kaupaksi. Se oli kyvykäs ja lähtenyt myyntiin suoraan radoilta. Tammalla oli tuloksia, sen suvussakaan ei ollut moitteen sanaa, eikä tamma nyt mikään rumilus ollut. Jouduin kuitenkin hillitsemään itseäni ja pohtimaan pitkään tamman tuomista takaisin tallille. Se oli aikanaan ollut varsin toivottu varsa ja olin ollut onneni kukkuloilla, kun se ei ollut perinyt emänsä kimogeeniä, vaan jakoi isänsä peitinkarvan. Kaikessa kauneudessaan ja kyvykkyydessään, se oli päätynyt myyntiin, sillä se ei ollut luonteeltaan kaikkein helpoin ja todellisuudessa jalostussunnitelmassani ei ollut varsinaista tarvetta Mistletoen kaltaiselle tammalle. Eikä rehellisesti puhuen ollut nytkään.

Varmaan sadannen kerran Alegren sivuille eksyttyäni ja tamman ilmoituksen avattuani Rikhard jo miltei suuttui minulle ja käski vihdoin soittamaan. Niinhän siinä kävi, kuten olin ounastellutkin. Tamma oli jäänyt pyörimään listoille pääasiassa haastavan luonteensa vuoksi, vaikka muutoin tammasta olisi kyllä ollut vaikka mihin. Aikani Mistletoesta puhelimessa juteltuani aloin jo odottaa jälleennäkemistä ruunivoikon kasvattini kanssa. Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että sovimme tamman kuljetuksesta Kultahuiskuun ja kaksi viikkoa puhelinsoiton jälkeen tuttu auto kaartoikin tilan pihamaalle. Trailerista laskeutu kiiltäväkarvainen kerma, joka hetken nuuhki ilmaa ja hirnahti sitten kuuluvasti saaden aikaan oikean huutokuoron. Seikkailulle lähtenyt tamma oli nyt tullut takaisin kotiin, eikä se jäänyt keneltäkään huomaamatta. "Ei kai vaan?!" kuulin takaani tuskastuneen äännähdyksen kun Guiseppe sattui osumaan paikalle. "Minä en sitten koske tuohon...." kuuluivat viimeiset kuuluisat sanat miehen suusta. Minä vain nauroin ja hymyilin rapsuttaen kerman ja mustan hämyistä rajaa.




Web design © Rainy-Monday.net
virtuaalitalli - a sim-game stable
virtuaalihevonen - a sim-game horse