My Bestie KHw


     



VH17-031-0532
My Bestie KHw "Pera"
syntynyt 01.07.2017, Suomi
suomalainen puoliverinen, ori
174cm, ruunikko

om. Sonja.P (VRL-06588)
kasv. Kultahuisku

painotuksena kouluratsastus
grand prix, 80cm





KRJ-I palkittu tammikuun tilaisuudessa 2019
(8 + 40 + 22 + 20 + 12 = 102 p.)



täyttänyt 8 vuotta 01.01.2018

Peran voisi sanoa olevan lupsakka sählä. Se on hyvin lunkki monissa hoitotoimenpiteissä ja orin tulisuutta saa hakea. Se on loputtoman utelias ja sen takia usein menossa ovat niin lähimmät ämpärit ja vesisaavit kuin kaikki mahdollinen, mikä vain voi ottaa kaatuakseen tai lentääkseen jonnekin hyvin hyvin kauas. Voisin sanoa, että tässä on oikea painajainen kilpailevan jalostusorin omistajalle. Tätä kaveria ei yksin kertaisesti ole mahdollista kääriä pumpuliin. Talvella saadaan paikkailla hokinreikiä ja kesällä mitä ihmeellisimmin keinoin hankittuja naarmuja. Heikkohermoinen omistaja olisi varmasti tähän mennessä jo seonnut.

Pera on jouduttu tarhaamaan yksin, sillä jostain syystä se ajautuu aina riehakkaisiin leikkeihin muiden hevosten kanssa ja tuloksena on mitä erilaisimpia haavoja ja pahimmillaan se on venäyttänyt jalkansakin villeissä leikeissään. Ehkä eläkkeellä se viimein pääsee toteuttamaan itseään ja juoksentelemaan muiden kanssa laitumella oloneuvoksena. Muihin hevosiin se kuitenkin suhtautuu hyvin ystävällismielisesti eikä sillä ole tarvetta kivuta laumansa huipulle.

Lukuisista outouksistaan huolimatta Pera on kuitenkin satulan alla hyvin miellyttämishaluinen ja taitava ratsu. Se liikkuu elastisesti ja on hyvin herkkä avuille, vaikkakin ajoittaista tahmaisuutta saattaakin esiintyä. Parhaimillaan ori on näyttävä ja korealiikkeinen kouluratojen valloittaja, pahana päivänä suorittaa tehtävät mutta liikkeeltä voisi toivoa lennokkuutta ja eteenpäin pyrkimystä. Pera on ollut nopea oppimaan ja se on suorittanut ratoja hyvällä rutiinilla ja varmuudella oikean ratsastajan alla. Maastolenkit kuuluvat säännöllisenä osana viikko-ohjelmaan, sillä niiden on huomattu tuovan oriille toivottua mielenkiintoa ja liikettä myös koulukiemuroiden työstämiseen.

Kilpailuissa orin käytös ei juurikaan muutu ja se keskittyy suoritukseen ja ratsastajaansa, edes vieraat tammat eivät juuri Peraa hetkauta. Trailerissa ja rekassa se kulkee myös moitteettomasti ja voidaan kuljettaa oikeastaan hevosen kuin hevosen kanssa.





Sukutaulu

i. Gib Dein Bestes KRJ-I
old ori m VH17-013-0057

ii. Kleines Bruder
old ori m evm

iii. Sehnsucht GER
iie. Torschlusspanik
ie. Lebenslang Freundin
old tamma prn evm

iei. Unsere Zweisamkeit
iee. Kummerspeck DEU
e. Unendlichkeit DEU
hann tamma rt VH16-011-0413

ei. Rette Mich
hann ori rn evm

eii. Remulus
eie. Saninarnia
ee. Good Intensions
hann tamma rt evm

eei. Game Over
eee. Dark Invention

Isälinja: Gib Dein Bestes // Emälinja: Unendlichkeit DEU

Sukua 1 polven verran

Ulkoisesti Bestie muistuttaa hyvin paljon isäänsä Kleines Bruder, joka oli myös musta ori valkealla tähdellä ja kolmella sukalla. Vain 165cm korkeaksi jäänyt ori periyttikin hyvin väriään, mutta myös miellyttävää luonnettaan ja kapasiteettiaan kouluradoilla. Ori omasi näyttävä liikkeet, erityisesti sen keski- ja lisätyt askellajit saivat paljon kateellisia katseita niin kotimaassaan Saksassa kuin ympäri Eurooppaa. Hyvänä periyttäjänä ja menestyneenä kouluratsuna tunnetu Kleines Bruder oli hyvin haluttu isäorii myös muilla mantereilla ja sitä voi tavata usean nykyisenkin huippuratsun suvussa. Menestyksekkään uransa jälkeen ori jäi viettämään leppoisia eläkepäiviä ja jouduttiin lopulta lopettamaan, kun se ei enää vanhuuttaan kyennyt syömään.

Pikimusta Sehnsucht sai aikanaan pienestä koostaan ja pirullisesta luonteestaan johtuen lempinimen Pikkupiru. Vain 160 säkäiseksi jäänyt ori oli luonteeltaan hyvinkin rasavilli aina varsasta aikuiseksi hevoseksi saakka. Ratsastettavuudeltaan se ei sopinut kovinkaan monelle, eikä ratsastajan yllättävä vaihtaminen tullut kuuloonkaan. Luonteestaan huolimatta Sehnsucht oli kuitenkin kapasiteetikas hevonen ja sen näyttävät liikkeet pääsivät oikeaan loistoonsa sopivan ratsastajan hypätessä satulaan. Oria käytettiin enimmäkseen lempeäluontoisille tammoille ja ori periyttikin lähinnä liikkeittään ja kapasiteettiaan.

Torschlusspanik, tummanruunikko ja 170cm korkea tamma oli hyvin raamikas ilmestys. Menestyksekkäästä ja tunnetusta suvustaan huolimatta tamma itse ei kilpaillut paljon, vaan toimi suurimman osan elämästään siitostammana. Se oli luonteeltaan miellyttävä ja lempeä, mutta se stressasi suuria väkijoukkoja niin paljon, ettei sen katsottu olevan sopiva suurille areenoille. Ilmavat ja kauniit liikkeet omaava tamma sai useamman jälkeläisen, joista suurin osa on myyty kilparatsuiksi eripuolille Eurooppaa. Pitkään elänyt tamma jouduttiin lopulta lopettamaan äkillisen ähkyn seurauksena.

Bestien emä Lebensland Freundin oli kaunis punaruunikko, 177cm korkea tamma. Se siirtyi Neumeuer Studin omistukseen, kun tilan omistajan Luke Neumeuerin sisar kuoli ja testamenttasi kolme hevostaan veljelleen. Yksi näistä kolmesta oli Flicana paremmin tunnettu vanhahko tamma, joka toimi niin käsiteltäessä kuin ratsastaessakin kuten ihmisen mieli. Se käyttäytyi hyvin lauhkeasti ja eikä kukaan voinut kutsua sitä tammamaiseksi sanan tavallisessa merkityksessä. Sopuisasta luonteestaan huolimatta Flica oli kuitenkin jäänyt sisaren sairastelun takia vähälle huomiolle ja se oli koulutuksellisesti ikäistään jäljessä, tästä johtuen tamma ei koskaan päässyt näyttämään kykyjään kilpakentillä vaan oli startannut vaativaa B:tä ja siirtyi Neumeuer Studissa siitoskäyttöön. Muutaman varsan jälkeen Flica jätettiin jo eläkkeelle ja se lopulta kuoli vanhuuden vaivoihin.

Unsere Zweisamkeit, Unssiksikin kutsuttu ori on iso, 179cm korkea mustanruunikko. Kovin paljon muuta tästä raamikkaasta ilmestyksestä ei tiedetäkään. Ori ei koskaan näyttäytynyt kilparadoilla siitto-oikeuden saatuaan ja sen omistaakin Schwarzwaldin vuoriston uumenissa asuva erakko. Ori ei ole enää vuosiin jättänyt jäljeläisiä, mutta se ei tiettävästi ole kuollut tai vaihtanut omistajaa.

Kummerspeck DEU punarautias, 169cm korkea tamma oli yksi niistä harvoista, tammoista, jotka Unssin omistaja otti vastaan. Pecky toimi harrasteratsastajan omana kullanmussuna. Tarina kertoo, että tamma ei alkuun olisi ollut mitenkään helppo ratsastaa ja kaksikolla oli paljon vaikeuksia yhteisen taipaleensa alussa. Vaikeudet onnistuttiin kuitenkin kääntämään voitoksi ja ratsukko sijoittui viimeisinä kilpavuosinaan lähes aina niissä helpoissa ja vaativissa luokissa, joihin kilpataipaleensa aikana osallistuivat. Tamma sai lopulta nivelrikon ja se päätettiin vielä kerran astuttaa ennen taivasniityille päästämistä.





Jälkeläiset


t. Sour Dreams KHw
suomalainen puoliverinen
synt. 30.01.2018
e. Sweet & Sour 5318

t. Best Blood KHw
suomalainen puoliverinen
synt. 25.04.2018
e. Thirteen Bloody Harp






Kilpailut

Porrastetut kilpailut

Kilpaillut maksimitasolleen kouluratsastuksessa

Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 18.13 p.
Nopeus ja kestävyys: 4.86 p.
Kuuliaisuus ja luonne: 3120.87 p.
Tahti ja irtonaisuus: 3724.66 p.
Tarkkuus ja ketteryys: 1.86 p.

ERJ: 3139 p. (vt. 7)
KRJ: 6845.53 p. (vt. 11)
KERJ: 22.99 p. (vt. 0)
VVJ: 3122.73 p. (vt. 7)





Päiväkirja

25.05.2018, kouluvalmennus, kirjoittanut Sonja.P
Pera näytti liikkuvan tahmeasti kesäauringon paahtaessa pöllyävää kenttää. Passitin Lilianin orin kanssa maastoon kävelemään, josko se siitä piristyisi ja saisi taas työmotivaationsa takaisin. Kuka nyt muutenkaan jaksaisi kesäauringon paahteessa hikoilla menemään? Hetkeä myöhemmin puiden varjoista palasikin huomattavasti vireämpi ja eteen päin pyrkivämpi kaviokas ja päivän treeni päästäisiin aloittamaan.

Pyysin Liliania vielä ravaamaan kentällä molempiin suuntiin ja taivuttelemaan Peraa lämmittelyksi. Ori vaikutti olevan jo huomattavasti paremmalla tuulella ja askel alkoi parantua kierros kierrokselta. "Noniin, aloitetaan sitten ravipohkeenväistöllä pitkillä sivuilla. Väistätä uralta keskihalkaisijalle ja takaisin uralle". Ratsukko teki työtä käskettyä ja juuri vähempää en ruunikolta oriiltani odottanutkaan. "Noin, vahdi vielä tarkemmin sen suoruutta, saat alkaa myös koota sitä enemmän", ohjeistin kentän laidalta ratsukon suorittaessa yhä pohkeenväistötehtävää molempiin suuntiin.

"Hyvä, tuo sujui jo paremmin. Nyt sama homma laukassa. Varmista, ettei se lähde kaatumaan kumpaankaan suuntaan ja pysyy riittävän lyhyenä läpi tehtävän". Tiesin pohkeenväistön olevan Peralle laukassa hieman haasteellisempaa, ravi oli oikein ratsastettuna sen paras askellaji, laukka taas aavistuksen heikompi, mutta Lilian tuki oria riittävästi ja tehtävä luonnistui hyvin laukassakin.

"Okei, sitten vielä laukanviahdot halkaisijalla, joka kolmannella askeleella". Lilian ei ollut paljon ratsastanut tämän tason hevosia ja laukanvaihdot olivat vielä vähän hakusessa. Se näkyi ajoittaisena haparointina ja hevosenkin hämmentyneisyytenä, mutta kaksikko suoriutui tehtävästä, ei täysin tyylipuhtaasti, mutta hyväksytysti. Taputin oria tyytyväisenä kaulalle. Oli ollut oikea valinta siirtää se aktiivisimman kisa-aikansa jälkeen uusien lupaavien ratsastajieni opetusmestariksi. Lunkki kaveri suoriutui hommastaan loistavasti ja antoi juuri sopivasti anteeksi kuitenkin niin, että ratsastaja sai kaipaamansa palautteen. Päästin Lilianin suorittamaan itsenäistä loppuverryttelyä palautteen annon jälkeen ja hoitamaan orin talliin ja takaisin tarhaan.

19.09.2018, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Sonja.P
Oli kaunis kesäinen päivä ja oli suorastaan vaikea uskoa, kuinka haikein mielin kaikki olivat tänään lähteneet matkaan. Tänään olisi Peran jäähyväiskisojen aika, komea ori esiintyisi yleisön edessä viimeistä kertaa, ainakin GP-kisojen muodossa. Lilian odotti ruunikon kanssa suorituksensa alkua ja huoltojoukkojemme jännitys miltei poreili kuumassa ilmassa. Kaikki pidättivät hengitystään kun ratsukko viimein sai luvan aloittaa, täydellinen alkutervehdys, loistavat lisäykset, voimakkaat piruetit ja tasaiset passaget ja piaffit. Rehellisesti sanottuna hengitimme kaikki vasta, kun Pera viimein pysähtyi lopputervehdykseen ja Lilian taputti vuolaasti orin suklaista kaulaa. En voinut sille enää mitään, itkin. Tässä oli kasvatustyöni yksi kirkkaimmista ja rakkaimmista helmistä ja tämä oli sen viimeinen rata ja se oli ollut täydellinen. Ratsukko oli tehnyt saumatonta yhteistyötä ja suoritus oli juuri sitä, mitä kouluratsastus parhaimmillaan oli. Helppoa ja keveää tanssia, jossa päätähtinä olivat ihminen ja hevonen. Kenellekään ei tullut yllätyksenä, että tämä kaksikko oli juuri voittanut ja yleisö antoi orille suuret kunnianosoituksensa orin jättäessä hyvästit kilpakentille.





Web design © Rainy-Monday.net
virtuaalitalli - a sim-game stable
virtuaalihevonen - a sim-game horse