Solidago Bourbon


     



VH18-031-0228
Solidago Bourbon "Bonbon"
syntynyt 08.05.2018, Suomi
suomalainen puoliverinen, ori
168cm, musta

om. Sonja.P (VRL-06588)
kasv. Kultahuisku

painotuksena kouluratsastus
grand prix, 80cm





Meriitit tähän



täyttänyt 8 vuotta 01.10.2018



Sukutaulu

i. Roibrant Bonaparte VIR MVA Ch KTK-II KRJ-II
fwb ori trt VH17-031-0198


ii. Bollinger KTK-II
fwb ori prt VH16-031-1011


iii. Mr Boss
iie. Pocahontas

ie. Primal Ch KTK-II
fwb tamma trn VH16-031-1016


iei. Calgary
iee. Primas
e. Thirteen Bloody Harp
württ tamma m


ei. Brooklyn Vampire VIR MVA Ch KTK-II
württ ori m VH16-229-0012


eii. Brush with Death GER
eie. Crash Course

ee. Tequila Sunrise VIR MVA Ch KTK-III
württ tamma trn VH16-229-0002


eei. Timber Yell
eee. Periwinkle

Isälinja: Roibrant Bonaparte - Bollinger // Emälinja: Thirteen Bloody Harp - Tequila Sunrise

Sukua 2 polven verran


Jälkeläiset


o. Solidago Bowmore
suomalainen puoliverinen
synt. 01.01.2019
e. Cezane CTZ

o/t. varsa
rotu
synt. 00.00.0000
e/i.






Kilpailut

Kilpaillut maksimitasolleen porrastetussa koulussa, vt. 11

31.12.2018 - KRJ-Cup - Prix St. Georges - Kultahuisku - 11/111




Päiväkirja

20.01.2019, päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Sonja.P, alterego Sonja Pelkkinen
"Ei hitto tätä säätä!" Guiseppe valitti jo talliin astuessaan ja palelevia käsiään yhteen hieroen ja lunta kengistään tömistellen. Italialainen ei ollut vieläkään yli 15 vuoden aikana tottunut Suomen talveen, eikä varsinaisesti tainnut nauttia kylmästä. "Oletteko te ihan tosissanne, että me mennään tuonne ulos viimaan ja tuiskuun?" marina jatkui entisestään. "Älä viitsi kulta, iso mies", Kikin kiiltävää, mutta lumesta kastunutta karvaa harjaava Ella sanoi lempeän toruvaan sävyyn miehelle, joka yritti epätoivoisesti saada kehoaan lämpiämään.

Katsahdin itsekin italialaisen suunnalle, enkä voinut huulille kohoavalle virneelle mitään. "Sepi hei, ei isot miehet itke. Etsitään sulle joku Michaelin vanha pilkkihaalari, jos on noin kylmä. Siellähän on vain kevyt pyry, eikä tuultakaan juuri nimeksikään", nauroin penkoessani Disasterin harjojen joukosta kaviokoukkua. Satulahuoneesta kuului iloista kiherrystä ja puheen sorinaa kun parin lapsikatras kokosi poniensa tavaroita. Guiseppen oli tyydyttävä kohtaloonsa ja tuo nosti antautumisen merkiksi kädet ilmaan, suunnaten tallin yhteydestä löytyvään pukuhuoneeseen, kai epätoivoisena yrityksenään löytää jotakin lämpimämpää päälle puettavaa.

Pian tallin ovi aukesi uudelleen päästäen sisään rauhaseltaan maahan leijailevia hiutaleita. "Täällä kaivattaisiin hieman apua..." tuttu mies ääni kaikui tallin käytävällä. Olinkin jo ehtinyt ihmetellä, missä mieheni viipyi pikkuponikolmikon kanssa. Syy tälle kaikelle selvisikin hetkessä, sillä Auvolla ei selvästikään ollut niin hyvä päivä. Se hyppi narun päässä ja laittoi Rikhardille vastaan minkä ehti. Kaksi muuta ponioria, Kompleksi ja Daimi tuntuivat vain katselevan tuon vintiön retostusta tympiintyneenä korskuen, mielessään todennäköisesti vain karsinassa odottava pieni heinäkasa. Nappasin mustankirjavan orin riimunarun ja toimitin sen karsinaansa kun Rikhard vei Kompleksin ja Daimin omiinsa.

"Tuota... Gabriel?" episodia etäältä seurannut Ella kutsui poikaansa. "Oletko ihan varma, että haluat mennä Auvolla? Sillä ei taida olla kovin hyvä päivä..." nainen katsoi poikaansa arvioiden päästyään kolmikon luo satulahuoneeseen. "Joo äiti, kyllä mä haluan Auvon", poika katsoi suklaanruskeilla silmillään äitiinsä, jonka hampaat tuntuivat pureutuvan mietteliäänä vasten huulen pehmeää sisäpintaa. "Anna pojan päättää. Kyllä Gabriel sen kanssa pärjää", huusi käytävästä vetäessäni orin karsinan oven kiinni. Äidin ja pojan välinen keskustelu tuntui olevan pelkkää intensiivistä tuijotusta toistensa silmiin, kunnes Ella lopulta palasi takaisin talliin Kikin pariin.

Lapsetkin olivat viimein saaneet ponien tavarat koottua ja toivat niitä innoissaan käytävään hajaantuen kukin oman ratsunsa karsinalle. Gabriel oli onnellisesti taistelunsa voittanut ja siirtyi harjaamaan uhittelevaa Auvoa. En epäillyt hetkeäkään, etteikö tuo pieni ja pippurinen poika pärjäisi sen kanssa, olihan hän sentään Ellan ja Sepin poika. Kaksostytöt Lydia ja Lissien sen sijaan tuntuivat lähinnä lepertelevän kahdelle ahneesti rapsutuksia kerjäävälle ponille Kompleksille ja Daimille. Eivät nekään aina täysin pomminvarmoja olleet, olihan kyse oreista, mutta tytöt pärjäsivät niiden kanssa varsin mallikkaasti ja olihan heille jo kehkeytynyt varsin hyvä suhde.

Pukuhuoneen puolelta kuului voitonriemuisia hihkahduksia. Miehet olivat kai viimeinkin löytäneet jotain riittävän lämmintä päälle puettavaa. Rikhard oli kuin olikin löytänyt parin vuoden takaiset pilkkihaalarit, jotka oli leudompien talvien myötä nakattu jonnekin nurkkaan ja unohdettu sinne. Nyt kaksikko esitteli löytöään rehvakkaasti tallin käytävälle. Minä ja Ella katsoimme toisiimme ja purskahdimme nauruun lyöden kummallekin harjan käteen, ohjeistaen kaksikon omien ratsujensa Bourbonin ja Äksän karsinoille. Sepi ja Riksu eivät tainneet erityisemmin nauttia reaktiostamme ja miehet keskittyivätkin antamaan täyden huomionsa hevosilleen.

Hetken tallin käytävällä kaikui puheen sorina, kun kaikki harjasivat ja varustivat ratsujaan hankimaastoa varten. Poneille tämä retki tulisi olemaan varsin raskas treeni vaikka kyllähän lumessa talsiminen teki hyvää isommillekin puoliverisille. Sepi ja Riksu olivat löytäneet klipatuille Bourbonille ja Äksälle kunnon talviratsastusloimet, lapset olivat vuoranneet ponit karvapehmusteisiin varusteisiin ja koristeellisiin loimiin. Minä ja Ella sen sijaan olimme napanneet Kikille ja Disasterille vain ne ensimmäiset tilaisuuteen sopivat varusteet, jotka olivat käteen osuneet. Tarkistimme ponien vyöt vielä ennen omien ratsujemme selkään nousua ja suuntasimme kaikki seitsemän ratsukkoa kohti metsää ja läheisiä peltoja.

Niin ratsastajat kuin ponit ja hevosetkin tuntuivat olevan varsin iloisella mielellä. Disaster ainakin kävi koko retken ajan varsin kuumana ja olisi halunnut vain painaa menemään. Päädyimmekin takaisin tulomatkalla laukkailemaan pellolla ja Disaster löi kaikki laudalta mennen tullen. Auvo heitteli parit villit pukit innostuessaan kunnolla laukkatreenistä ja Gabriel vain nauroi kiikkuen selässä kuin apina. Ella sen sijaan ei nauttinut kummankaan kirjavan menon katselemisesta pätkän vertaa ja hänen ratsastamansa Kiki tuntui vain korskuvan, kuin se olisi paheksunut kirjavia lajitovereitaan sen itse esittäessä varsin hallittua keskilaukkaa.

Miehet intoutuivat omiin laukkamittelöihinsä ja kun Bourbonin ja Äksän lyö laukkaamaan kilpaa, niin kyllähän sen tietää, että voiton vie ruunikko. Kaksostytöt taas ottivat isästään mallia ja halusivat ehdottomasti pitää oman laukkakisansa. Ella vain pyöritteli päätään kun kaksikko kielloista huolimatta usuttivat Kompleksin ja Daimin toisiaan vastaan. Siitähän innostuneena Auvokin halusi ottaa osaa pikkuponien kilpaan ja spurttasi kunnon vauhdilla varmistaen isoveljen voiton. Gabriel olisi kyllä mielellään antanut tyttöjen kilpailla keskenään, mutta ponin voitonhalu oli vienyt voiton. Loppu matkan saimmekin kuulla Lydian ja Lissien kinastelua ja spekulaatiota siitä, kumpi olisi voittanut, jos veli olisi vain saanut pidettyä mustankirjavan poninsa aisoissa.




Web design © Rainy-Monday.net
virtuaalitalli - a sim-game stable
virtuaalihevonen - a sim-game horse